26.7.2013

Ei ihan

Pitkästä aikaa Tyttilästä jotain valmista. Tämä pörhevä pujoliivi (heh) valmistui jo keväällä, mutta vasta nyt se pääsi vaatehuoneen perukoilta hetkeksi päivänvaloon. Liivin idea oli mielestäni oikein näpsäkkä: edestä lyhyempi, tyylikäs liivi, jonka stailisin klassisesti valkoisen kauluspaidan kanssa. No, tulos ei ihan vastaa ideaa. Pidempi selkäpuoli asettuu kyllä kauniisti, mutta ongelma onkin etupuolella. Sen helma repsottaa. Samoin hiha-aukot ovat liian suuret ja repsottavat, varsinkin toinen. Kuvassa onnistuin olemaan niin, että ongelmakohdat eivät näy kovin pahasti, mutta kyllä ne silti ovat olemassa. Yritin kyllä purkaa hiha-aukkojen resorit korjatakseni ne, mutta ei, mohairneuletta ei niin vain puretakaan. Joten näillä mennään. (Jos jotakuta kiinnostaa, lanka on ihanaa Lana Gatto Felixiä, jota meni hieman yli kolme kerää.)



Onneksi kuvassa on jotain onnistunuttakin! Nimittäin taustalla näkyvä talon seinä, jonka korjaamiseen siippa käytti ison osan lomaansa. Talomme ulkovuoraus on osittain alkuperäinen eli yli 100-vuotias ja siinä ajassa puu ennättää mennä jo aika haperoksi. Erityisen paha tilanne oli talon itäpäädyssä - sukat pyörivät jalassa talvisin kun itätuuli puhalsi. Nyt on itäisen päädyn ulkoverhous rimoineen vaihdettu uusiin ja alle on lisätty asianmukaiset eristeet. Pinta on käsitelty punamullalla.



                                                         Helteistä heinäkuun loppua!

1 kommentti:

Lilja kirjoitti...

Onpa teillä kaunis talo! Mukava kuulla, että pidätte siitä hyvää huolta. Mohairlangan purkamisesta: minulle kävi samoin kun yritin purkaa lett-lopia - koko homma meni aivan takkuun.