Rendez-vous

Siskosten jo perinteeksi muodostunut euroviisuhuumaviikonloppu vietettiin tänä vuonna täällä Nastilassa. Viisukatsomoon varustauduttiin perinteisin metodein, eli tulostamalla Ylen euroviisusivustolta valmiit arvostelulomakkeet sekä valmistamalla ihan liikaa syömistä. Näpräsimme mm kevään muotipaakkelsseja cake popseja eli kakkutikkareita. Niistä tuli kyllä ihan maukkaita. Itse viisuissa finaaliin päässeistä esityksistä korostui suuri balladien määrä ja se että yhtään vaatteiden vähentämistä/ vaihtoa ei show-numeroissa tällä kertaa nähty. Onko euroviisut vähän kesyyntymässä? Mielenkiinnolla odotamme ensi vuotta ja luvattua down-shiftausta viisujen kustannuksissa. Ensi vuonna Tukholmassa on kuulemma pienemmät ja kodikkaammat viisut.

Edellisellä viikolla ompelin vanhoista farkuista leikkaamistani paloista hameen. Ensin tein paloista "kankaan", josta leikkasin kaavojen mukaan perushameen osaset ja ompelin ne sitten yhteen. Yksistä farkuista ratkoin takataskun irti ja sen mallailin sopivaan kohtaan hameen etupuolelle. Saumoista tuli yllättävänkin siistit, silitin saumat tarkkaan joten ne eivät pullota taikka kiemurtele. Varsin kiva tuli! Hame taitaa päästä muutaman viikon kuluttua katselemaan vähän maailmaa, sillä Pariisin matka odottaa...

Pommitusta

Muistatteko vielä nämä? Nyt ne ovat valmiit ja käytössä ystävien keittiössä. Huh, aikaa kyllä meni, mutta eipä harrastus saa mennäkään liian vakavaksi, muuten siitä menee ilo. Tuoleja oli yhteensä kolme, mutta kolmas oli kuvaushetkellä jo autossa menossa. Kyllä siitäkin ihan nätti tuli.

Kevään ihanimmat pommit ovat tässä: Siemenpommit. Ne ovat rauhanomaisia pommeja täynnä kukkaenergiaa. Ne ovat palloja, jotka on tehty savesta, siemenistä, pippurista ja maasta. Ostin omat pommini Vihreän talon avoimesta puutarhasta ja aion kylvää niitä oman pihan lisäksi työmatkan varrelle johonkin sopivaan kohtaan, missä voin kesän aikana seurata kasvun ihmettä.

Ja loppuun pakollinen valkovuokkokuva. Kuvaajana tällä kertaa kummipoika 6-vee, joka myös poimi kimpun.

 

Kesä tulee - olen valmis!

Tänä aamuna, kun avasin ulko-oven, nenääni tulvahti yöllisen sateen jälkeen selvä hiirenkorvien tuoksu. Maisemakin oli jotenkin muuttunut vihreämmäksi, varsinkin kun vertaa näihin eilen otettuihin kuviin. Kuvaustuokion syynä oli uusi valloittava villatakkini, jota varten piti pynttäytyä oikein kellomekkoon. Talvenkalpea iho ei ehkä ole paras vaihtoehto tätä mehevää keltaista vasten, mutta näillä mennään mitä annettu on.

Kaapissani on jo vuosia lojunut tästä Dropsin Paris -langasta neulottu villatakki, jota ei ole tullut pidettyä. Purin sen ja neuloin siitä tämän lyhyen, juurikin mekkojen kanssa pidettäväksi tarkoitetun villatakin. Villis neulotaan ylhäältä alas ja kappaleen reunoihin tulee hillittyä pitsikuviota, joka antaa ripauksen naisellisuutta muuten varsin yksinkertaiseen malliin. Niin jos ihmettelette, että ompas oudon isot hartiat, niin ekstrapullotus johtuu alla olevasta vintagemekosta (löytö huuto.netistä), jossa olkapäillä on isohkot rusetit. Aion ratkoa rusetit pois, sillä vaikka kello- ja kukkamekoista nykyään tykkäänkin, niin rusetteihin vedän toistaiseksi rajan.

Malli: Miette by Andi Satterlund

Lanka: Drops Paris, 320g

Puikot: 4 mm

Taustalla näkyy uusi keltainen mummupyöräni :)

Kevätpörriäinen

Tai joku muu neuleitten viimeistelyyn innostava viiraus iski ja päättelin muutamia pikkutöitä, joita on kevään mittaan valmistunut. Sitten vain iltakävelylle viereiselle vanhalle hautuumaalle ja kuvia räpsimään.

Lailan sukkia (Malli: Laila's socks, Nancy Bush) olen neulonut yhden parin jo aiemmin mutta on nämä vaan niin täydelliset, että helposti menee tämänkin jälkeen vielä useampi pari, eri väreissä tottakai. Tässä on nyt hillityt harmaa-valkoiset Dropsin Fabelista.

Nää ruskeat sukat olis Wendy Johnsonin Rosebud socks, mutta ruusunnuppua ei tuo väri kyllä tuo mieleen. Ennemmin voisivat olla vaikka Rouskusukat.

Joskus talvella pahimmassa neuleahdistuksessa aloitin BC Garnin Allinosta simppeliä rinkulahuivia, jonka sain nyt jopa loppuun saakka neulottua. Lankaa olisi saanut olla vielä se kolmaskin kerä, niin rinkulasta olisi tullut vähän runsaampi mutta hyvä näinkin. Malli on tähän Looped loop.

Kolme päivää irrallaan

Männä viikolla teimme taas siipan kanssa kolmen päivän irtioton. Ne ovat sitten mukavia, vaikka välillä tuli vettä niskaan ja villatakki olisi ollut tarpeen. Mutta en valita! Kaupunkikohde oli tutustumisen arvoinen ja juuri sopiva kolmen päivän visiitille. Kaupungin keskustan pystyi ottamaan kävellen haltuun hyvin ja jos väsytti, kolme ilmaista bussilinjaa vei matkailijaa eteenpäin (vink vink Helsinki). Kolmeen päivää mahtui myös junareissu läheiseen kylään. Matka kesti tunnin, jonka aikana juna puuskutti mäen rinnettä ylöspäin. Junasta olikin aivan mahtavat maisemat: vihreitä laitumia, nummia, kiviaitoja ja lukematon määrä lampaita! Paluumatka sujui vauhdikkaasti junan lasketellessa vapaalla alaspäin. Varmaan jo arvaattekin ainakin maan, missä olimme. Lisäpointsit hänelle joka arvaa kaupungin.

En ole kovin innokas valokuvaaja matkoilla enkä taida olla sitä muutenkaan. Lammasseikkailusta ja upeista maisemista ei siis ole kuvia, mutta kyllä verhoilijan silmä aina bongaa mielenkiintoiset verhoiluideat.

Sattumalta eksähdettiin aivan mielettömään askarteltu-paskartelukauppaan, jossa meinasi henki salpautua. Siellä oli vaikka mitä ja vielä kaikkea muutakin. Koska olen askartelupuuhissakin myöhään herännyt, poimin mukaani peruskamaa: Koristeneuhoja ja washi-teippiä (niidenkin valinnassa tärväytyi aikaa, kun valikoima oli nääs aika valtava...)  Kiva uusi tuttavuus oli Mollie makes -lehti. Sitä aion väijyä Akateemisessa tulevaisuudessakin. Ja kun kerran lampaitakin nähtiin, toki lankaakin piti ostaa.

Seuraavaa irtiottoa jo suunnitellaan!