17.2.2017

Tukusukkia

Tilasin kokeeksi satsin Tukuwoolin sockia eli kotimaisen Tukuwoolin polyamidivahvisteista sukkalankaa. Aloitin niistä sukat ja ihastuin langan neuletuntumaan välittömästi. Lanka tuntui paksummalta ja pehmeämmältä kuin fingering-versio ja sen ilmoitetaankin olevan sport-vahvuista.  Tilasin kaikkia saatavilla olevia värejä yhden vyyhdin paitsi Repoa tilasin kaksi. Ne vielä odottavat inspiraatiotaan. Punaista Hohkaakaan en vielä korkannut mutta lopuista tein kahdet sukat.

Ensimmäisiin sukkiin nappasin kirjoneulekuviot Sukupolvien silmukoita - kirjassa olevista Räisäläläisistä kirkkolapikkaista. Vaikka lanka tuntuu kirjoneuleessa toimivan upeasti niin sukkiin siitä tulee omaan makuuni liian paksua pintaa. Teinkin kirjoneuletta vain varteen ja yhden raidan varpaisiin. Toiset sukat teinkin sitten leveillä raidoilla ja niistä tuli on ihanat! Vaikka en mikään pinkin käyttäjä normaalisti olekaan niin nämä Tukuwool sockin kaikki värit miellyttävät silmääni suuresti ja sointuvat toisiinsa.

 Käyttökokemusta ei langasta vielä siis ole mutta luultavasti pinta käytössä vain huopuu ja tiivistyy. Halusin sukkiin tiivistä pintaa joten neuloin 2,25mm puikoilla. Kirjoneulesukissa oli alussa 60 silmukkaa jotka kavensin raitaosuuteen 56 silmukkaan. Samalla silmukkamäärällä tein kokonaan nuo raitasukat. Lankaa jäi kaikkia jonkin verran eli näistä tulee vielä ainakin yhdet sukat. Pitää vain kaventaa raitoja. Alakuvassa muuten näkyy yksi projektipussukoista, joita innostuin joululomalla ompelemaan. Tämä on tilkkuversio ja esittelen loputkin joku toinen kerta.

11.2.2017

Riddari

Aijai. Nyt se on valmis. Kauan tahtomani islantilaisneule, aidosta islantilaisesta langasta neulottuna. Malli on Riddari ja se löytyy ainakin myös suomeksi ilmestyneestä kirjasta Islantilaisia neuleita. Malli on siis unisex eli ei ole erityisemmin ladyfit tämä. Koon kanssa vähän aprikoin lähtiessä ja silloin tein päätöksen kääntää neulomisuunta ylhäältä alaspäin. Tein s-koon mukaan ja kokeiltaessa vaikutti oikein hyvältä. Lantiolle lisäsin muutaman kerran silmukoita. Hihathan on melkoisen leveät ja niitä kaventelin reippaaseen tahtiin mutta ovat kyllä silti haban kohdalta vähän reilut. Kaarroke on myös melko korkea ja laskeutuu kainalon alapuolelle, kuten alakuvassa näkyy. Kun valmiin neuleen kastelin ja kuivattelin, kävi perinteiset eli neule kuitenkin vähän venähti pituutta ja on aivan siinä kinttaalla että pitääkö jollain varovaisilla vanutustoimenpiteillä sitä hieman koettaa pienentää. 

 Koska aloitin neuleen kaula-aukosta, pääsin heti parhaan osion eli kaarrokkeen kirjoneuleen pariin. Kaaviossa on merkitty paikat, joissa alhaalta ylöspäin tehdessä kavennetaan yksi silmukka, nyt niissä kohdissa lisäsin yhden silmukan. Muutamia kerroksia tässä on, joissa pitää neuloa kolmella langalla  mutta kyllä niistä selviää, jopa ilman langanohjaimia. Se on kuulemma ollut todella kysytty tuote ja loppunut monista kaupoista kun Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia neuloneet ovat niitä kilvan ostaneet. En ole kokeillut joten en osaa sanoa että auttaisiko se jossain. Epäilen.
 Parhaan osion jälkeen olikin vuorossa se ikävä vaihe eli tuo yksivärinen osuus... Siinä välissä taisin aloittaa useammankin uuden työn. Tytin kanssa vitsailtiin että me voisimme tehdä näitä yhteistyönä, minä neuloisin äksön-osuudet ja Tytti nautiskelisi sileän yksivärisen neulomisesta. Ei olla vertailtu käsialojamme että olisiko se oikeasti mahdollista.
Lankana oli Istexin Lettlopia, jota saa muuten tilattua Adlibriksestä melkoisen edukkaasti. Värejä pähkäilin kauan mutta lopulta päädyin päävärissä vaaleaan beigeen ja kuvioväreissä suklaanruskeaan, valkoiseen ja tuommoiseen vauvankakan tahi kuirunkeltaiseen. Ravelrystä löytyy tarkemmat värinumerot ja menekit jos jotakuta himottaa tehdä oma Riddari. Jos haluaa todella lämpimän ulkoiluneuleen niin suosittelen!


4.2.2017

No kun teki mieli


Neuloa raitasukkia siis. Nämä ensimmäiset sukat ovat saaneet inspiraationsa (no apinoin suoraan idean) ravelry-suosikeissani olevista sukista (täällä). Niiden tekijällä on projekteissaan useita erilaisista raitalangoista tehtyjä sukkia, joihin olen tykästynyt kovasti. Jotenkin kuvittelin että kunhan vain yhdistää tarpeeksi montaa lankaa niin ne jotenkin ihmeellisesti sulautuvat toisiinsa ja lopputulos on aina hieno. Noh, ehkä nämä tosiaan valmiina näyttävät paremmillta kuin keskeneräisinä mutta taitavat joutua uusiksi unisukikseni. Nostelin enimmäkseen summassa jämäpussistani lankoja, jolla neuloin aina 5 kerrosta ja vaihdoin lankaa. Langat ovat enimmäkseen Fabelia. Yhdistin langanpäät brutaalisti solmulla enkä näin ollen joutunut normaalia enempää päättelyhommiin. 
Näihin harmaisiin sukkiin sain myös idiksen ravelrystä, en enää muista mistä. Harmaa lanka on Novitan Venlaa ja muut langat ovat erilaisia jämiä. Neuloin joululahjaksi pienet lastensukat, joihin toiseen tein raidallisen kantapään ja toiseen raidalliset varpaat. Nekin sukat olivat mielessäni kun näitä raidoitin.  Sukat eivät kuitenkaan ihan yltäneet mielikuvani tasolle. Minulle käy usein niin että sieluni silmillä nään aloittaessani että mitä teen mutta harvoin lopputulos sitä kuitenkaan vastaa. Aina ei tule huonompi, mutta yleensä erilainen.
 Kolmannet sukat neuloin lahjaksi. Eräs ystävämme täyttää 60v ja vaikka hänellä varmaan villasukkiakin on niin en usko että tämmöisiä kuitenkaan. Malli on jälleen Vanilla is the new black, koko 44 ja lanka Novita Venla Nature (väri Talitintti).
Huomasin vasta kuvia ottaessani että kuinka oudolla tavalla nämä sukat toisiinsa sopivatkaan.


1.2.2017

Rikke

Käydessäni loppiaisen alla kotipuolessa Kainuussa,  vierailin myös Kuhmoon viime syksynä avatussa suloisessa lankapuodissa, Villa Vetreässä. Hauska nimi kätkee lankarakkauden ja klassisen hieronnan yhdistävän yrittäjän, joka pitää lankapuotiaan auki parina päivän viikossa, muulloin hän hieroo mm. neulojia ja heidän kireitä hartioitaan. En oikein tiennyt mitä odottaa kun astuin sisälle putiikkiin mutta yllätyin iloisesti! Langoissa nimittäin löytyi ja hyllyissä oli mm.Holstin, Rowanin, Louhittaren luolan ja Istexin lankoja, näin niinkuin alkuun. Löytyipä sieltä minulle uusiakin lankoja joista yhdessä oli niin herkullinen petroolin sävy että iski ihan armoton pipotus. 
 Lanka oli Lang Yarns Novena (väri 88), joka on aivan unelmankevyttä ja pehmeää merinon ja alpakan sekoitusta. Se myydään 25g:n kerissä mutta on niin riittoisaa että siitä tuli heittämällä tämä pipo ja vähän jäikin. Pipo on varmaan tuttu suurimmalle osalle neulojista eli Rikke, minulle kerta oli kuitenkin ensimmäinen. Neuloin reunuksen 3mm ja yläosan 4mm puikoilla mutta reunus olisi saanut olla kenties vähän napakampikin. Päässä se kuitenkin pysyy ja kaiken kruunaa tupsu, tottakai. Tupsu on Carpinosta jäänyttä oranssia Pirkkalankaa.


26.1.2017

Ei kahta ilman kolmatta ja muita kliseitä

 Virkkasin viime marraskuussa itselleni Dropsin Alpacasta beigen huivin, jota oli niin kiva tehdä että tein vielä äidillekin samanlaisen. Nyt toki valitsin pääväriksi äipän mieliväriä eli kanervahkoa ja sille kaveriksi monenlaisia muita värejä. Ohje on siis Sunday shawl, jota kyllä voin suositella. Tokihan joku himovirkkaaja loihtii tämänkin huivin tuosta vaan, omasta päästään, mutta kaltaiselleni tuurivirkkajalle ohje oli ihan hyvä olla olemassa. Sain näin keskittyä mielipuuhaani eli värien mallaamiseen ja yhdistelyyn..
 Äiti tykkäsi huivista kovasti ja onhan se nyt aivan mahtavan muhkea ja lämmin, pakkaskeleillä varsinkin! Alemmassa kuvassa näkyy myös äidilleni muutama vuosi sitten tekemäni Golden autumn pipo.

  Niin. Kuten otsikosta saattoi jo arvatakin, niin eihän se siihen jäänyt. Kolmas huivi tulikin jo melkein silmät kiinni lasketellen.Tähän valitsin värit Tyttiä silmällä pitäen eli hieman rauhallisemmasta paletista. Kun menimme metsään kuvaamaan huivia, niin aivan nauratti miten tammikuisesta mäntymetsästä saattoikin löytyä kaikki huivin värit!



21.1.2017

Joulusuklaa


Joulun alla aloitin suklaisen neuleen. Malli on  il grande favorito, joka on rento, ylhäältä alaspäin neulottava perusneule.  Siis paino sanalla perus. Monet ovat neuloneet paidan kaksinkertaisella langalla, yleensä yhdistäen jotain pörröistä lankaa sekä ohutta villalankaa. Minä satuin joskus joulun alla paikalliseen lankakauppaan, jossa ovensuun alekorissa oli ruskeaa ohutta mohairlankaa. Sitä siinä tovin pyörittelin, mutta koska sisäinen sulovileenini huuteli äänekkäästi niin ostin kerät pois kuleksimasta. Kauaakaan niiden ei tarvinnut kohdetta etsiä sillä päätin yhdistää ne ruskeaan Dropsin Alpacaan ja neuloa tämän mukavuusneuleen.
Aika hauskasti vaaleampi alpakka ja tummansuklaan värinen mohair yhdistyivät maitosuklaanväriseksi, hieman pörröiseksi pinnaksi. Neulominen sujui joutuisasti 4mm puikoilla, mitä nyt välillä huomasin neuloneeni vain toisen langoista. Sen verran tämä kahden langan yhdistäminen alkoi kiehtomaan että olen jo pyöritellyt varastolankojani ja mielikuviini on ilmestynyt niistä tehty raidallinen villatakki...Mutta melkein veikkaan etteivät pelkät varastolangat tietenkään mitenkään riitä taikka sovi vaan lankakaupoille  joutuu.

Malli: il grande favorito by Isabell Kraemer
Langat: Drops Alpaca (väri 0607), hieman vajaa 200g sekä GGH Kid Melange (väri 13), 65g
Puikot: 4 mm



 Tämä on kyllä tavallaan niin tylsä neule ettei tästä edes osaa oikein mitään kertoa. Sen verran jujua tässä puserossa on, että takaosa neulotaan juuri ennen helman joustinta lyhennetyillä silmukoilla hieman pidemmäksi kuin etuosa. Veikkaan kuitenkin,että juuri neutraalin värinsä ja simppelin mallinsa takia tämä pusero pääsee kovaan käyttöön!




17.1.2017

Tukujuttuja ja yksi pönttö

Kaksien Lindgreenien jälkeen tulivat kolmannet jo melkein itsestään. Nyt neuloin lapaset Tukuwoolista, jonka purin Satakieli-huivistani. Valkkasin mielestäni ne ehkä kaksi parasta väriä eli Seljan ja Repon ja niiden kaveriksi tummanruskean Angan. Angaa minulla onkin paidallisen verran, mutta vähän arvon että onkohan se kuitenkin liian tumma minulle noin niinkuin yksistään. Se, kuten myös sopiva malli ovat vielä mietinnässä. Lapasten perusteella voin sanoa että Tukuwool sopii mahtavasti kirjoneuleisiin, joten ehkä siinä voisi olla vastaus?


 Tukuwoolia käytin myös näihin kirjoneulekämmekkäisiin. Harmaa on Naima-takista jäänyttä vironvillaa, joka on hieman karkeampaa kuin Tukuwool mutta paksuudeltaan meni aivan täydestä. Näihin löytyy ilmainen ohje täältä. Alkuperäisissä ei ole lainkaan peukaloa saati peukalokiilaa, mutta semmoisen näihin kuitenkin tein.


Olen varmaan ennenkin maininnut että isämmekin on innokas käsillätekijä, keskittyen kuitenkin koviin materiaaleihin. Tämän talven kansalaisopiston kursseista on meneillään tuohityöt, ja pyysinkin häneltä niin isoa kannellista tuohipönttöä, että siinä mahtuisi pitämään keskeneräistä neuletyötä. Tässä se nyt sitten on! Purnukassa näkyvät uusimman projektini langat. Kyllä, Lettlopia se on ja Riddari on jo puikoilla!

14.1.2017

Sukkapaketti


Tytin tammikuiseen synttäripakettiin kiepautin tänä vuonna kolmet sukat. 
 Tiplukkaat ovat vanhat tutut jämälankasukat mutta tällä kertaa käytin koko sukassa samaa tiplun väriä. Valkoisella tein myös varren resorin, kantapään sekä kärjen. Mukavasti se kyllä raikastaa kokonaisuutta.
  Keltaiset ovat Tincanknitsin ilmaisohjeella (Rye täällä) tehdyt paksukat, eli paaaaksusta langasta tehdyt lähes tossumaiset sukat. Lankana Novitan Isoveli. Tytti vanhan puutalon asukkaana arvostanee.
Viimeiset sukat olen Pujiksessa esitellyt jo aiemmin eli ovat vanhempaa tuotantoa mutta menköön nyt vielä kerran. Perussukat Drops Delight -langasta. Jotenkin nämä vain sopi kokonaisuuteen.

Valmiina on monenmonta neuletta ja ompeluksiakin, postailen niistä sitä mukaa kun kuvia saadaan otettua. Käsityövuosi 2017 alkaa vauhdikkaasti!

4.1.2017

Tosifanille


Mieheni on armoton Allsorts-lakujen ystävä. Jo aikojen alussa,ensimmäisenä joulunamme se kävi ilmi kun hän hankki isohkolle perheelleen kaikille enkunlakulaatikot lahjaksi. Kun tätä silloin vähän ihmettelin niin on ollut kuulemma pidempiaikainen perinne ja kaikki odottivat lakuja kieli pitkällä. Ja lakut maistuivat siis myös itselleenkin. Onneksi hän ei kuitenkaan erehtynyt antamaan lakulaatikkoa lahjaksi silloin (eikä myöhemminkään) minulle, silloin olisi ollut nuori rakkaus koetuksella!

Heti, kun katsoin päivän luukun suomalaisten neulepodcastien joulukalenterista, jossa Nasukatti jakoi ohjeen Lakusukkiin, päätin että nämä teen. Sukatkin olisin voinut tehdä, mutta koska miehelleni edellisenä jouluna neulomani kynsikkäät olivat menneet kovin kehnoiksi niin akuutimpi tarve oli sormettomille käsineille. Käytännössä en käyttänyt ohjeesta kuin lakujen kaavioita,jotka sovelsin miesten kokoisiin kynsikkäisiin ja fingering-vahvuiselle langalle. Nyt tein ihan erilliset sormet koska mies sellaisia toivoi. Neuloin näitä salassa mutta lopulta oma intoni kasvoi niin suureksi että paljastin yllärin toisen hanskan ollessa loppusuoralla. Ja voi että olivat mieluisat! Ja aika herkut :)
 
Kuvissa näkyy myös luumunvärinen kauluri jonka tein Purl Sohon ilmaisohjeella ( Structured Alpaca Cowl) joka on moneen kertaan hyväksi todettu mieskauluri. Tämä oli varmaan jo kolmas, joka olen neulonut mutta ovat päässeet heti niin käyttöön ettei kuvaa kerkee ottaa. Tämä on neulottu Novitan Nordic Woolista, 1 kerä riitti jo hyvänkokoiseen kauluriin. Kuvissa näkyy myös itselleni viime talvena neulomani keltainen peruspipo (2x2, ilmaisohje) mutta joka jäi vain jotenkin käyttämättä. Tänä syksynä tarjosin sitä miehelleni joka otti senkin heti käyttöön. Onnekseni ympärilläni on ihmisiä jotka neulomuksiani arvostavat. Koska on niitäkin, jotka taitavat pitää niitä itsestäänselvyyksinä. 

1.1.2017

Ruosteessa


  Ostin pari talvea sitten Taito Keski-Pohjanmaan myymälästä ruosteen väristä ohutta Pirkkalankaa. Myymälä sijaitsee sopivasti samassa rakennuksessa kuin työterveysvastaanottoni ja silloin harvoin kun siellä joudun vierailemaan, palkitsen itseni langalla. Tämän oranssin ostoksen jälkeen kaappiini on ilmestynyt paidallisen verran myös pistaasinvihreää Pirkkalankaa mutta siitä lisää myöhemmin.
Pirkkalankaa muistan neuloneeni joskus Pujoliivin alkuaikoina pujoliivin eli sliparin verran joten lähes puhtaalta pöydältä lähdin liikkeelle. Lanka on 100 gramman vyyhdillä ja siinä on 400 metriä puhdasta villaa. Vyyhtejä oli 3 joten näillä spekseillä lähdin etsimään sille sopivaa mallia. Se löytyikin lähempää kuin arvasinkaan eli omasta Ravelryn kirjastostani, johon oli tämän Carpino -ohjeen ostanut jo aiemmin. Silloin olin aikonut tehdä tämän Holstin Coastista mutta vaihdoin Pirkkaan! 
 Malli on Carol Fellerin Carpino , ylhäältä alaspäin tehtävä perusneule, jossa jujuna on etukappaleen reikäinen mallineule. Ohje oli taattua Wool People -laatua, hyvin kirjoitettu, selkeä ja lopputulos  hyvin istuva. Tein sekä hihoista että vartalosta pidemmät kuin ohjeessa eikä lankaa siltikään mennyt kuin 260 grammaa. Neuloin tätä samaan aikaan kuin nyt jo purettua Satakieli-huivia, jossa yhtenä värinä oli Tukuwoolin Repo. Ovat kyllä niin samaa maata tämän Pirkkalangan ruosteen oranssin (sävy 314) kanssa että ei niitä melkein erottanut toisistaan! Repo on vain aavistuksen tummempi sävyltään. En löytänyt pikaisella kuukkeloinnilla Pirkka-langan alkuperämaata, tietääkö joku että onko se suomalaista villaa? Vyyhdissä sitä ei sanota.

 Kuvia varten kaivoin kaapistani kauan sitten huovuttamani kissahatun. Korvat näkyvät vähän paremmin kuvissa, joissa roikotan sitä kädessä. Pitääkin ottaa se jälleen käyttöön, loppuviikosta on tännekin luvattu melkein 30 asteen pakkaset ja silloin huopahattu on tarpeen!
 
  Paidasta tuli - kuinkas muutenkaan - suosikkimatskua! Lanka ei kutita yhtään, malli joustaa joka suuntaan, hihoista tuli kerralla tarpeeksi pitkät ja värihän nyt on ihan täydellinen. Tätä en aio riisua koko talvena!