25.3.2017

Aikuispipo


Eijeijei, luvassa ei ole mitään K18-matskua vaan neutraali ja simppeli aikuisen naisen pipo. Sellainen pipo tuntui puuttuvan hattuhyllyltäni vaan ei puutu enää.
 Etsin lankakaapistani sopivaa lankaa, jonka piti olla siis joku neutraali väri ja mielellään aika ohuttakin, ettei piposta tulisi kovin muhkua. Olin ostanut joskus syksyllä Aurinkokehrän värjäämää kotimaista 100% villalankaa kaksi vyyhtiä. Toinen vyyhdeistä oli kirpakka pistaasinvihreä mutta toinen oli grafiitinharmaa, jonka päätin nyt ottaa käyttöön. Malliksi valitsin jo useampaan kertaan neulomani Veera Välimäen Contemporary-pipon. Ohje on sport-vahvuiselle langalle, mutta kaikista neulomistani pipoista on tullut vähän turhan suuria, joten ajattelin saavani tällä vähän ohuemmalla langalla sopivan koon. Jouduin loppujen lopuksi kuitenkin säätämään puikkokokojen kanssa että sain tarpeeksi napakkaa jälkeä, Ainaoikein-reunan neuloin 2 mm puikoilla ja lopun pipon 2,5 millisillä.
 Piposta tuli kuitenkin sitä mitä halusin. Langan väri on kyllä jännä kun se vaihtelee vähän riippuen valosta, jossa sitä katsoo. Neuloessa langasta irtosi käsiin väriä ja odotin kauhulla että miten aikuisen naisen otsaan sopii siniset väriläikät mutta onneksi niitä ei ole näkynyt!

19.3.2017

Sateenkaarisukat

 Luulin kovastikin poistuvani omalta sukanneulomisen mukavuusalueeltani kun päätin vihdoinkin neuloa nämä Squircle-sukat. Ohje on General Hogbufferin ilmaisohje Ravelryssä ja on ollut ihmetykseni kohde jo vuosia. Sukan rakenne näyttää niin hassulta ja ohjetta lukematta luulin kantapään olevan jotain aivan ufoa. Toisten projekteissa puhuttiin jotain jostain Magic numberista ja epäilykseni olivat korkealla että noinkohan saan sukat edes tehtyä. Koska tuo mukavuusalue.
 Ohjeesta löytyy nykyisin myös suomennettu versio.  Ohjeessa on laskutoimituksia eri kokoisille sukille, mutta ohjeen 64 silmukkaa on omiin jalkoihini aivan passeli määrä, joten tein sukat täysin ohjeen mukaan. Ensin neulotaan varren resori. Sen jälkeen tehdään neljä kerrosta sileää joiden aikana hieman valmistellaan tuota kantapäätä. Se on muuten kuin tavallinen kantalappu, mutta vain 6 silmukan levyinen lepare, joka neulotaan ainaoikealla ja on siis tuo harmaa osio kantapään takana.
 Kun kantalappu on tehty, poimitaan sen sivusta silmukat, ihan kuin "normaaleissakin" sukissa. Sen jälkeen seuraa raidoitettu osio, jossa silmukoita lisätään kantapään alle  ja samalla kavennetaan jalkapöydän ylä-ja alapuolen rajakohdassa. Vaikeasti sanottu mutta kuvissa näkyy kyllä kohta missä kavennukset tehdään. Tätä tehdään jonkin aikaa ja kun kantapään alla on tarpeeksi silmukoita, tehdään ainoastaan kavennuksia. Alkukerroksilla kavennetaan aina 2 silmukkaa eli yhteensä 4 silmukkaa kerroksella, ja jossain vaiheessa siirrytään normaaleihin kiilakavennuksiin. Kun silmukoita on saman verran kun lähtiessä niin kavennukset lopetetaan ja neulotaan sukka loppuun.
 Neuloin sukat sukkapuikoilla. Kun kantapäästä oli silmukat poimittu, puikoilla oli sen verran paljon silmukoita että otin pari ylimääristä puikkoa avuksi. Ensimmäiset kerrokset oli siksi vähän temppuilua mutta kun  neule eteni ja silmukat väheni, ei hommassa ollut mitään vaikeaa. Olin toisaalta pettynyt kun sukka olikin niin helppo, toisaalta hurmoitunut koska sukka näyttää niin mainiolta. Ja istuu todella hyvin. Näitä aion tehdä kyllä lisää ja mikä parasta, tätä mallia on vaikea kuvitella ilman raitoja!


12.3.2017

Nimensä mukainen


Niinhän siinä sitten kävi, että neuloin Il grande favorito -puseron uudelleen. Suklaanruskea pusero on ollut niin mukava käyttää että kun pengoin lankakaapistani viime keväänä ostamani Pirtin kehräämön villasilkkilangat esille, niin tämä pusero mulla oli ekana mielessä. Eikä vähiten siksi, että samasta langasta Nupu nupu -blogissa tehty versio oli niin kiva.
  Tämä lanka on kyllä jännää. Siitä on puolet villaa ja puolet silkkiä, mutta se näyttää ja tuoksuu silkiltä. Minun lankani oli vaaleanruskeaa jossa on rouheaa tweedmäisyyttä. Vähän epäilin että kuinka tämä dk-vahvuiseksi merkitty lanka taipuu mallin neuletiheyteen (14s ja 20r /10cm) mutta niin se vain kerralla osui kohdalleen 4 mm puikoilla. Siltikään neulepinta ei ole mitenkään reikäinen vaan pelkästään mukavan rento ja laskeutuva. Neuleen kastelu vain korosti tätä rentoutta ja tämä onkin nyt todellista mukavuusneuleiden aatelia! Lankaa meni reilut 4 vyyhtiä eli 440 grammaa tarkalleen. Nyt on taas kiva pikku jämäpallero toisten seassa pyörimässä.
 Neuloin etukappaleelle ainaoikeinneuletta mutta langan kirjavuuden takia se hieman hukkuu johonkin. Toisaalta, eipä tuo tuolla paljon haitallakaan ole. Tykkääntykkääntykkään!

8.3.2017

Jalkaan x3

 Uudenvuodenlupaukseni mukaisesti olen kaivanut neulekorini pohjalta muutaman sinne hautautuneen keskeneräisen työn ja neulonut ne loppuun. Ensimmäisenä maaliviivalle kirivät  heinäkuussa 2016 (kiitos Ravelry, niin hyvässä kuin pahassakin) aloittamani Monkey-sukat. Lanka on Dropsin Fabelia, tuommoista ihmeellisen kirjavaa. Väritykseen kai nämä alunperin tökkäsivät ensimmäisen sukan jälkeen. Malli on kyllä helppo ja silti näyttävä. Menevät lahjalaatikkoon odottamaan viininpunaisen ystävää.
 Seuraavana kaivauduin häpeäkoriini vielä hieman syvemmälle ja pudistelin pölyt maaliskuussa 2015 aloitetuista Petäjä-sukista. Valmiina oli ensimmäinen sukka ja toista olin aloittanut pari senttiä enkä yhtään muista että mikä tuli väliin. Näissä lankana on myös Drops Fabel. Malli istuu napakasti jalkaan ja on lisäksi hyvännäköinen, vaikka langan väritys vähän imelä onkin. Tämäkin pari päätyy lahjalaatikkoon.

Jos nuo edeltävät sukat olivat niitä hieman pidempikestoisia projekteja niin lopuksi vielä yhdet pikaiset. Riddarista jääneistä Lettlopeista tekaisin parissa illassa tossukat Nola's slipper -ohjeella. Tämä tossumalli ovat niin kiva että joka kerta meinaa hirttää toisto päälle kun tekisi tehdä vielä toiset. Ja sitten ehkä vielä yhdet.

1.3.2017

Astrid -sukat

 Minä monen muun kanssa tykkäsimme Ravelryssä eräistä suloisista sukista, jotka Lunaknit -blogin Sari oli neulonut. Sitten hän julkaisi sukkiin ohjeen ja melkein saman tien laitoin ne tulolleen. Sukkien ohje on maksullinen ja löytyy Ravelrystä nimellä Astrid. Koska tykkäsin kovasti sukkien alkuperäisvärityksestä niin matkin sitä niin pitkälle kuin lankavarastoni antoi myöden. Muheva marjapuuron väri löytyy Arwettasta (väri 236) ja keltaisina käytin kerän loppuja Regiasta sekä Fabelista. Valkoinenkin on Fabelia.

 Sukat neulotaan varresta varpaisiin ja ohjeessa on jälkikäteen neulottava kantapää. Sen osalta sooloilin omiani, tein itselleni luontaisimman ranskalaisen kantapään mutta siirsin kiilakavennukset jalkapohjan puolelle ettei tuo tiplukuvio häiriinny kavennuksista. Suloisimmat sukat pitkään aikaan!


25.2.2017

Always in my heart

 Huivit - kivoja neuloa mutta niin ärsyttäviä kuvata. Viimeksi kun tästä kirjoitin niin joku toi esiin seikan, että torkkupeitot ne on vielä hankalampia kuvattavia. Totta. Onneksi kesken ei ole kuin yksi torkkupeitto (joka on ollut sitä jo useamman vuoden) mutta joskushan ne tuppaa valmistumaan ja pitää sitten taas keksiä joku kuningasidea sen kuvaamiseen. Sitä päivää odotellessa jälleen yhdet huivikuvat. Onneksi luonto tuli apuun ja taikoi talven ihmemaan taustalle.
 Huivi on Isabell Kraemerin Always in my heart -huivi, joka on suunniteltu paksummalle eli worsted-vahvuiselle langalle. Olen tykännyt kovasti aiemmin neulomastani Campside-huivista, joka paksuudestaan huolimatta muotoutuu mukavasti kaulalle niin halusin tästäkin tulevan samanoloisen, eli laskeutuvan ja helpon kietoa kaulalle. Olen neulonut useamman semmoisen toisesta kärjestä aloitettavan, epäkeskon ja pitkänomaisen kolmiohuivin, mutta täytyy kyllä myöntää että käyttämättä ovat melkein kaikki jääneet. Ne on vain niin hankalia kietoa kaulaan, koska ovat kaikki niin pitkiä ja kaikki raidat ja vipstaakit, joita huivissa kenties on, hukkuvat siihen kaulan ympärille kieputeltuun booaan. Kyllä se vain perinteinen kolmiohuivi vain toimii parhaiten.
 Campside-huivissani on vain se pieni vika, että se on musta. Tähän toiseen huiviin halusin väriä joten valitsin keltaisen ja sille kaveriksi ruskean, kunnon retrovärit siis. Lanka on Drops Merino ekstra finea, joka ei tosiaankaan ole worstedia, mutta pömpseytensä ansiosta meni täydestä. Tein huivin ohjeessa olleen pienemmän koon mukaan ja tuli ihan riittävä, oikeastaan juuri sopiva. Yksiväriseen osuuteen neulotaan reikiä, vähän niinkuin Campside-huivissakin, mutta alaosaan tehdään kuviota nostetuilla silmukoilla. Se ei siis ole kirjoneuletta, kuten äkkiä voisi ajatella. Mukava huiviprojekti!


17.2.2017

Tukusukkia

Tilasin kokeeksi satsin Tukuwoolin sockia eli kotimaisen Tukuwoolin polyamidivahvisteista sukkalankaa. Aloitin niistä sukat ja ihastuin langan neuletuntumaan välittömästi. Lanka tuntui paksummalta ja pehmeämmältä kuin fingering-versio ja sen ilmoitetaankin olevan sport-vahvuista.  Tilasin kaikkia saatavilla olevia värejä yhden vyyhdin paitsi Repoa tilasin kaksi. Ne vielä odottavat inspiraatiotaan. Punaista Hohkaakaan en vielä korkannut mutta lopuista tein kahdet sukat.

Ensimmäisiin sukkiin nappasin kirjoneulekuviot Sukupolvien silmukoita - kirjassa olevista Räisäläläisistä kirkkolapikkaista. Vaikka lanka tuntuu kirjoneuleessa toimivan upeasti niin sukkiin siitä tulee omaan makuuni liian paksua pintaa. Teinkin kirjoneuletta vain varteen ja yhden raidan varpaisiin. Toiset sukat teinkin sitten leveillä raidoilla ja niistä tuli on ihanat! Vaikka en mikään pinkin käyttäjä normaalisti olekaan niin nämä Tukuwool sockin kaikki värit miellyttävät silmääni suuresti ja sointuvat toisiinsa.

 Käyttökokemusta ei langasta vielä siis ole mutta luultavasti pinta käytössä vain huopuu ja tiivistyy. Halusin sukkiin tiivistä pintaa joten neuloin 2,25mm puikoilla. Kirjoneulesukissa oli alussa 60 silmukkaa jotka kavensin raitaosuuteen 56 silmukkaan. Samalla silmukkamäärällä tein kokonaan nuo raitasukat. Lankaa jäi kaikkia jonkin verran eli näistä tulee vielä ainakin yhdet sukat. Pitää vain kaventaa raitoja. Alakuvassa muuten näkyy yksi projektipussukoista, joita innostuin joululomalla ompelemaan. Tämä on tilkkuversio ja esittelen loputkin joku toinen kerta.

11.2.2017

Riddari

Aijai. Nyt se on valmis. Kauan tahtomani islantilaisneule, aidosta islantilaisesta langasta neulottuna. Malli on Riddari ja se löytyy ainakin myös suomeksi ilmestyneestä kirjasta Islantilaisia neuleita. Malli on siis unisex eli ei ole erityisemmin ladyfit tämä. Koon kanssa vähän aprikoin lähtiessä ja silloin tein päätöksen kääntää neulomisuunta ylhäältä alaspäin. Tein s-koon mukaan ja kokeiltaessa vaikutti oikein hyvältä. Lantiolle lisäsin muutaman kerran silmukoita. Hihathan on melkoisen leveät ja niitä kaventelin reippaaseen tahtiin mutta ovat kyllä silti haban kohdalta vähän reilut. Kaarroke on myös melko korkea ja laskeutuu kainalon alapuolelle, kuten alakuvassa näkyy. Kun valmiin neuleen kastelin ja kuivattelin, kävi perinteiset eli neule kuitenkin vähän venähti pituutta ja on aivan siinä kinttaalla että pitääkö jollain varovaisilla vanutustoimenpiteillä sitä hieman koettaa pienentää. 

 Koska aloitin neuleen kaula-aukosta, pääsin heti parhaan osion eli kaarrokkeen kirjoneuleen pariin. Kaaviossa on merkitty paikat, joissa alhaalta ylöspäin tehdessä kavennetaan yksi silmukka, nyt niissä kohdissa lisäsin yhden silmukan. Muutamia kerroksia tässä on, joissa pitää neuloa kolmella langalla  mutta kyllä niistä selviää, jopa ilman langanohjaimia. Se on kuulemma ollut todella kysytty tuote ja loppunut monista kaupoista kun Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkia neuloneet ovat niitä kilvan ostaneet. En ole kokeillut joten en osaa sanoa että auttaisiko se jossain. Epäilen.
 Parhaan osion jälkeen olikin vuorossa se ikävä vaihe eli tuo yksivärinen osuus... Siinä välissä taisin aloittaa useammankin uuden työn. Tytin kanssa vitsailtiin että me voisimme tehdä näitä yhteistyönä, minä neuloisin äksön-osuudet ja Tytti nautiskelisi sileän yksivärisen neulomisesta. Ei olla vertailtu käsialojamme että olisiko se oikeasti mahdollista.
Lankana oli Istexin Lettlopia, jota saa muuten tilattua Adlibriksestä melkoisen edukkaasti. Värejä pähkäilin kauan mutta lopulta päädyin päävärissä vaaleaan beigeen ja kuvioväreissä suklaanruskeaan, valkoiseen ja tuommoiseen vauvankakan tahi kuirunkeltaiseen. Ravelrystä löytyy tarkemmat värinumerot ja menekit jos jotakuta himottaa tehdä oma Riddari. Jos haluaa todella lämpimän ulkoiluneuleen niin suosittelen!


4.2.2017

No kun teki mieli


Neuloa raitasukkia siis. Nämä ensimmäiset sukat ovat saaneet inspiraationsa (no apinoin suoraan idean) ravelry-suosikeissani olevista sukista (täällä). Niiden tekijällä on projekteissaan useita erilaisista raitalangoista tehtyjä sukkia, joihin olen tykästynyt kovasti. Jotenkin kuvittelin että kunhan vain yhdistää tarpeeksi montaa lankaa niin ne jotenkin ihmeellisesti sulautuvat toisiinsa ja lopputulos on aina hieno. Noh, ehkä nämä tosiaan valmiina näyttävät paremmillta kuin keskeneräisinä mutta taitavat joutua uusiksi unisukikseni. Nostelin enimmäkseen summassa jämäpussistani lankoja, jolla neuloin aina 5 kerrosta ja vaihdoin lankaa. Langat ovat enimmäkseen Fabelia. Yhdistin langanpäät brutaalisti solmulla enkä näin ollen joutunut normaalia enempää päättelyhommiin. 
Näihin harmaisiin sukkiin sain myös idiksen ravelrystä, en enää muista mistä. Harmaa lanka on Novitan Venlaa ja muut langat ovat erilaisia jämiä. Neuloin joululahjaksi pienet lastensukat, joihin toiseen tein raidallisen kantapään ja toiseen raidalliset varpaat. Nekin sukat olivat mielessäni kun näitä raidoitin.  Sukat eivät kuitenkaan ihan yltäneet mielikuvani tasolle. Minulle käy usein niin että sieluni silmillä nään aloittaessani että mitä teen mutta harvoin lopputulos sitä kuitenkaan vastaa. Aina ei tule huonompi, mutta yleensä erilainen.
 Kolmannet sukat neuloin lahjaksi. Eräs ystävämme täyttää 60v ja vaikka hänellä varmaan villasukkiakin on niin en usko että tämmöisiä kuitenkaan. Malli on jälleen Vanilla is the new black, koko 44 ja lanka Novita Venla Nature (väri Talitintti).
Huomasin vasta kuvia ottaessani että kuinka oudolla tavalla nämä sukat toisiinsa sopivatkaan.


1.2.2017

Rikke

Käydessäni loppiaisen alla kotipuolessa Kainuussa,  vierailin myös Kuhmoon viime syksynä avatussa suloisessa lankapuodissa, Villa Vetreässä. Hauska nimi kätkee lankarakkauden ja klassisen hieronnan yhdistävän yrittäjän, joka pitää lankapuotiaan auki parina päivän viikossa, muulloin hän hieroo mm. neulojia ja heidän kireitä hartioitaan. En oikein tiennyt mitä odottaa kun astuin sisälle putiikkiin mutta yllätyin iloisesti! Langoissa nimittäin löytyi ja hyllyissä oli mm.Holstin, Rowanin, Louhittaren luolan ja Istexin lankoja, näin niinkuin alkuun. Löytyipä sieltä minulle uusiakin lankoja joista yhdessä oli niin herkullinen petroolin sävy että iski ihan armoton pipotus. 
 Lanka oli Lang Yarns Novena (väri 88), joka on aivan unelmankevyttä ja pehmeää merinon ja alpakan sekoitusta. Se myydään 25g:n kerissä mutta on niin riittoisaa että siitä tuli heittämällä tämä pipo ja vähän jäikin. Pipo on varmaan tuttu suurimmalle osalle neulojista eli Rikke, minulle kerta oli kuitenkin ensimmäinen. Neuloin reunuksen 3mm ja yläosan 4mm puikoilla mutta reunus olisi saanut olla kenties vähän napakampikin. Päässä se kuitenkin pysyy ja kaiken kruunaa tupsu, tottakai. Tupsu on Carpinosta jäänyttä oranssia Pirkkalankaa.